Hän tuli huoneeseen ja näki Iiron istuvan ikkunalaudalla sylissään melkein tyhjä viinapullo ja ladattu ase. Sami ryntäsi ystävänsä luo, mutta liian myöhään. Iiro oli nostanut aseen ohimolleen ja ampunut itsensä. Ruumis putosi avonaisesta ikkunasta alas syrjäkujalle. Sami lähti ulos tajuamatta mitä oli tapahtunut. Matkalla alas hän soitti hätänumeroon ja ambulanssi hälytettiin paikalle. 
Iiron eloton ruumis makasi roskien seassa ja tämän nähtyään Sami viimein tajusi tilanteen ja lysähti maahan kyyneleet silmissään.

Pari viimeistä viikkoa Iiro oli ollut aivan normaali nuori mies. Hänellä oli hyvä työpaikka ja tiivis kaveriporukka ympärillään. Ulkoapäin katsottuna hän vaikutti iloiselta ja elämäänsä tyytyväiseltä. Kukaan ei ollut tajunnut, että sisältä Iiro oli aivan rikki. Edes hänen paras ystävänsä Sami ei ollut tajunnut mitään. Sen hän tiesi, että Iiro harvemmin puhui omasta elämästään ja kuulumisistaan ja tämä osasi peittää tuntemuksensa erittäin hyvin. Ehkä tässä oli syy, miksei Iiroa voitu auttaa. Hän ei vain osannut puhua asioista. 

Oli surullista, miten niin ainutlaatuinen miehenalku oli nyt poissa. Ties mitä hänestä olisi vielä tullut. Sami murtui itse täysin, ja lopetti töissä käymisen. Hän ei vastannut yhteenkään soittoon työpaikaltaan tai ystäviltään. Samista tuli asuntonsa vanki, ja kun hän harvoin kotoaan poistui, kävi hänen tiensä kohti Alkoa. Viina siis vei hänet. Hän ei suostunut ottamaan vastaan ammattiapua, koska ei ollut koskaan uskonut sen toimivuuteen ja koki sen pelkkänä ajan ja rahan haaskauksena. Samin ystävät ja sukulaiset olivat todella huolissaan hänestä ja yrittivät väkisin päästä tämän asuntoon sisälle auttaakseen Samia selviytymään perusarjen askareista. Mutta aina, kun he olivat jotenkuten saaneet suostuteltua Samin avaamaan oven, heitä kohtasi niin kamala sotku ja tunkkainen haju, etteivät he vain voineet astua sisään. 

Iiron itsemurhasta oli kulunut vain muutama viikko, mutta Sami käyttäytyi kuin se olisi tapahtunut eilen. Hän yritti hukuttaa murheensa viinalla, tuloksetta. 

Eräänä iltana hän päätti luovuttaa. Hän ei yksinkertaisesti jaksanut enää elää ilman parasta ystäväänsä, eikä hän voinut käsittää miksi tämä oli riistänyt hengen itseltään. Sami harkitsi vaihtoehtoja. Hänellä oli pöydällään kasa mitä oudoimpia lääkkeitä, alkoholia, teräviä veitsiä ja ladattu ase. Epäröiden Sami tarttui lääkkeisiin, kumosi purkin sisällön kädelleen. Hän tutkaili hetken lääkkeitä, ja päätti ottaa muutaman. Pahan maun hän huuhtoi viinalla. Seuraavana oli vuorossa veitset. Hän valitsi niistä terävimmän, nosti paitansa hihan ylös ja viilsi syvän haavan käteensä. Tuskanhuuto karkasi Samin suusta ja hän heitti veitsen seinään. Veri valui kädestä ja Samia alkoi huimata. Ellei hän tekisi mitään, hän kuolisi verenhukkaan melko pian. Viimeisenä Sami nosti aseen pöydältä ja käsi täristen nosti sen suulleen. Hän valmistautui painamaan liipaisinta. Hän sulki silmänsä ja odotti. Hän ei tiennyt mitä odotti, hän vain odotti. Samassa huoneen ovi aukesi, mutta liian myöhään. Sami painoi liipaisinta ja kaatui elottomana maahan.

Anonyymi