"Jeffrey Justin Harris, 31, kaksi murhaa ja yksi
vakava pahoinpitely", suuri ja roteva poliisi sanoi
ja tuijotti halveksi asti toista miestä, joka oli häntä
vastapäätä. "Et ole oikein pätevä tässä, ethän?
Muut kaltaisesti salamurhaajat olivat tehneet
ainakin kymmenen murhaa ennen
kiinnijäämistä!" Poliisi nauroi pilkallisesti, mutta
vastapäinen mies vain istui katsoen sivulle
sanomatta mitään. Poliisi irvisti ja jatkoi: "taisi
viedä musta kissa kielen vai? Ha, olet säälittävä.
Olisi sinullakin voinut olla tulevaisuus... HEI, sinä
Jeffrey tai mikä lie, olisi kohteliaampaa jos
nostaisit pääsi ja edes esittäisit kuuntelevasi."
Jeffreyksi kutsuttu mies nosti hitaasti päänsä ja
katsoi poliisia pitäen silti suunsa kiinni. Hän vain
tuijotti. Poliisilla alkoi tulla epämukava olo, sillä
tuijotuksessa oli jotain... Jotain outoa, pelottavaa. 
Jeffrey katsoi poliisia noin viisi minuuttia eikä poliisi tuossa ajassa kyennyt sanomaan mitään, hän vain tuijotti takaisin. Lopulta poliisin oli pakko rikkoa silmäkontakti. "Se siitä, odota tässä, sinut tullaan kohta saattamaan takaisin selliin..." Hän sanoi, nousi pöydästä ja lähti pienestä, mutta hyvin valoisasta huoneesta jättäen Jeffreyn istumaan tuoliinsa.
 Jeffrey seurasi jokaista poliisin liikettä tarkasti kunnes tuo oli lähtenyt huoneesta. Hän huokaisi ja nojautui taaksepäin. Olisi ehkä luullut että tälläisessä tilanteessa ei ole mitään hyvää. Olihan jeffrey tuomittu vakeuteen, mutta hänen kasvoiltaan erottui selvä hymy. Se ei ollut normaali, mikään tässä miehessä ei vaikuttanut normaalilta. Hän nousi ylös ja nojautui pöytään vasten. "Säälittävä. Säälittävä sinä sanot, huh? Haha... Hahaha... Yeah right! Katsotaan kuka on säälittävä kun aika tulee! Niin, tulet vielä huomaamaan." Jeffrey kuiskasi se karmiva hymy vieläkin kasvoillaan. Tämän jälkeen, vasta niin kirkas huone muutui yhtäkkiä tumman punaiseksi, sillä valot muuttivat väriä ja alkoivat välkkyä. Kuului vain naurua, mies katosi jättäen vain mustan jäljen huoneen seinään. 
Vain muutama minuutti myöhemmin kaksi poliisia saapui huoneeseen. Kumpikaan heistä ei ollut se sama poliisi joka oli aikaisemmin jeffreyn kanssa. "Missä vanki?" Kysyi toinen poliisiesta, joka oli selvästi pienempi. Suurempi katsoi ympärilleen yllättyneenä. "En tiedä Sam, mene hakemaan päällikkö. Nyt!" Hän sanoi hätääntyneenä. Sam nyökkäsi ja  lähti nopeasti pois huoneesta, kun toinen jäi tutkimaan jo pimentynyttä huonetta. Hän otti taskulamppunsa esille ja katsoi seiniä. Siinä oli vieläkin se musta jälki minkä Jeffrey oli jättänyt jälkeensä. Poliisi alkoi pyyhkiä kohtaa huomaten että se on jonkilaista nokea. Se ei ollut tiukasti kiinni siinä joten hän sai pyyhkittyä sen pois vain muutamalla käden vedolla. Poliisi astui taaksepäin ja valaisi kohtaa lampulla. Seinässä oli jotain, se näytti kirjoitukselta mutta ei kovin uudelta. Vaikutti kuin se olisi ollut siinä jo vuosia; kulunut ja epäselvä. Hän katsoi kirjoitusta tarkemmin ja näki sen olevan englantia. Hienoa. "We Will Meet Again Troy..." Poliisi sönkötti. Hän alkoi horjua ja rojahti tuoliin mikä oli vielä pienen pöydän ääressä, tuoliin jossa oli vielä hetki sitten istunut tuo 'säälittävä' vanki, vanki joka oli paennut ja jättänyt tekstin, tekstin jossa oli hänen nimesä, tuon poliisin nimi joka nyt istui ja tuijotti kauhun vallassa. 
Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen Sam ryntäsi huoneeseen veren tahrinama ja yksin. "T-Troy... Ka-kaikki ovat..." Enenpää Sam ei kerennyt sanoa kun jokin lävisti hänet. Troy nousi tuolista ja alkoi huutamaa. "Sam!" Sitten hän näki sen, hahmon Samin ruumiin takana. Troy ei nähnyt sen kasvoja mutta jotenkin tunnisti tuon hahmon. "Hahaha! Katso Troy! Katso nyt, katso tuota säälittävää kuollutta poliisia, katso itseäsi, mene katsomaan! Tuolla on vielä! Hahaha! Kaunista eikö? Minusta se on. Mutta tiedätkös, he ansaitsivat sen. Todellakin. Sinäkin myös, etkö vain? Muistatko mitä teit? Minulle?!" Hahmo sanoi jo melkein eläinmäisellä, karkealla murinalla. Troy ei saanut sanottua mitää joten hahmo vain jatkoi: "Olimme ystäviä! Autoimme toisiamme. Ja mitä sinä teit? Ilmiannoit minut, et koskaan edes kertonut olevasi poliisi..." Hän sanoi jo hieman pettyneellä äänellä mutta silti vihaisena. Hän pysyi vaiti ja Troy avasi suunsa: "Homma alkoi mennä vakavaksi. Nyt se on jo painajaista. Muistatko kun ehdotin sinulle työtä? Se olisi voinut pelastaa sinut, mutta ei. Kieltäydyit. Ja katso itse, katso mitä sinusta on tullut!" Troyn ääni oli vahva mutta silti huomasi että hän oli peloissaan "Jeffrey... Lopeta tuo nyt."  Noiden sanojen jälkeen Jeffreyksi paljastunut hahmo hyökkäsi Troyn kimppuun työntäen tämä seinää vasten, veti taskustaan aseen ja painoi sen Troyn otsalle. "Varo sanojasi nilkki... Näethän, voisin tappaa sinut tässä näin, nyt heti!" Jeffrey murahti matalalla äänellä. "Mutta en aio tehdä sitä", hän jatkoi ja otti aseen pois Troyn otsalta. Hän käveli takaisin ovelle päin jääden seisomaan  Samin ruumiin päälle. Jeffrey pysähtyi ja veti syvään henkeä. "And remember, I'll come back to haunt you! Dont close your eyes... Hahaha..." Tuon sanottuaan hän vain katosi. Lähes heti, niin kuin viime kerrallakin ja jättäen jälkeensä samanlaisen mustan jäljen kuin pikkuhuoneen seinällekin. Troy uskalsi hädintuskin hengittämää; se oli raskasta ja vaivanloista. Hän ei olisi voinut kuvitella Jeffreystä tuollaista, vaikka tuolla olikin aina ollut ongelmia esim. Poliisien kanssaa... Mutta että tappamaan? Hän huokaisi ja astui muutaman askeleen kohti samin ruumista. Troy vilkaisi vielä kerran tekstiä pelonkatse silmissä. Hän kääntyi ja nosti ystävänsä kuolleen ja haisevan ruumiin maasta, lähti huoneesta sulkien sen oven hitaasti mutta varmasti.

Erika S.