Läski, virtahepo, rasvapommi, juustopallero, myyrä, ruma ankanpoikanen.. Ne olivat vain yksiä lukuisista haukkumanimistäni. Ja niitä tuli aina vain lisää. Näin myöhemmin ajatellen ihailen kiusaajieni mielikuvitusta ja tarmoa. He saattoivat kuluttaa vaikka koko päivän suunnitellakseen seuraavaa iskuaan. Pahinta oli, kun tiesin, että he suunnittelivat jotain. Kuulin heidän ilkeät naurunsa, kun he ajattelivat kuinka tulisin rukoilemaan armoa heidän edessään. Mutta en voinut tehdä mitään. Kukaan ei olisi uskonut, jos olisit kertonut heille. Kukaan muu, kuin minä ja kiusaajani ei tiennytkiusaamisesta, sillä kukaan ei pystynyt aavistamaan mitään. Ainahan tytöt kikattelivat ja supattelivat keskenään. Kaveriporukoihin jakaantuminen oli normaalia ja kiusaajani puhelivatkin minulle usein. Ulkopuolisen silmin he olivat ystävällisiä ihmisiä, jotka yrittivät ottaa minut mukaan parhaansa mukaan. Todellisuus oli toisenlainen. Tytöt tulivat luokseni, hymyilivät ivallisesti ja aloittivat kiusaamisen. Yhtä järjestelmällisesti, kuin aina. Ensin he uhkailivat minua ja käyttivät samaa valttikorttia, kuin aina saadakseen minut alistettua. 

Kauan sitten, olin ollut heidän kaveriporukassaan. Olin tullut uutena kouluun ja he ottivat minut todella hyvin vastaan. He ajattelivat, että olisin samanlainen kuin he ja että minusta voisi saada hyvän uuden jäsenen heidän jengiinsä. Huomasin kuitenkin jo silloin heidän valtavan alistamisen tarpeen ja huomionkipeydensä. He moittivat jatkuvasti toisten tyttöjen vaatetusta, ulkonäköä ja käytöstä. He pilkkasivat oudosti käyttäytyviä ja kaikki joista he eivät pitäneet, saivat kärsiä. He olivat ulkonäöltään viimeisen päälle viimeisteltyjä, meikattuja ja heillä oli aina uudet vaatteet. Minä puolestaan olin heidän täydellinen vastakohtansa. Minulla oli silmälasit ja olin hiukan ylipainoinen. En ollut ikinä ollut erityisen kiinnostunut muodista, enkä käyttänyt lainkaan meikkiä. Jos en olisi ollut heidän jengissään, he olisivat varmasti iskeneet kyntensä minuun ja kovaa. Minusta tuntuu, että ainoa syy, miksi he eivät kiusanneet minua ja kaveerasivat minun kanssa oli veljeni. Hän oli luultavasti koulun suosituin poika, jonka perään kaikki tytöt kuolasivat. Minut siis hyväksyttiin jengiin, koska siten he pääsivät minun kauttani juttelemaan veljelleni. Kun veljeni oli paikalla tytöt eivät kiinnittäneet minuun enää ollenkaan huomiota tai sitten he kohtelivat minua ylikiltisti, jotta veljeni olisi varmasti huomannut, kuinka kilttejä ja ihania he olivat. 

Anonyymi